TOP viikko 2

Toinen viikko hurahti kyllä äkkiä! Kerron nyt, mitä pääsin toisella viikolla tekemään:

Maanantai 11.1.2016
vapaapäivä 

Tiistai 12.1.2016
Aamutyöt. Aamulla oli hiljasempaa, joten pyyhin syöttötuolit ja kabinetin tuolit ja lakaisin kabinetin lattian. Kabinettiin oli tulossa porukka kakkukahville, joten sain kattaa kahvikupit sinne. Lisäksi päivän hommiini kuului tiskit ja salaattipöydän valvonta. Vein jo omatoimisesti aterioita pöytiin, kun keittiö soitti kelloa. Vaihdoin myös tiskikoneeseen vedet. Iltapäivällä työkaverini Hanna pullotti salaatinkastiketta ja minä sain korkittaa ne ja liimata etiketit.

kakkukahvikattaus

tällainen kate

Keskiviikko 13.1.2016
Tällä kertaa minulla oli iltavuoro. Lounas oli jo lopuillaan, kun saavuin töihin. Ihan ensimmäiseksi pääsin leikkimään postimiestä. Vein siis pari kirjettä pankkiin. Tein taas pesuvettä ja tällä kertaa pyyhin eteisen hyllyt ja henkarit. Pääsin lyömään ekaa kertaa kassaan. Vein aterioita pöytiin ja yksi asiakas tilasi samalla, kun vein ruuan, lisää juotavaa. Apuahan siinä tilanteessa vähän tarvitsin mutta selvisin mielestäni hyvin ja asiakas sai lisää juotavaa. Siivosin likaisia astioita pöydistä ja pyyhin pöydät. Lisäksi huolehdin tiskistä. Sain ottaa vielä lisää juomatilauksia vastaan. Pidin siitä. Se oli itseasiassa aika helppoa. Vuoroni päätteeksi pesin vielä tiskitilan lattian.

Torstai 14.1.2016 
Iltavuoro jälleen. Pääsin ottamaan tilauksia vastaan ja lyömään ne kassaan. Se sujui mielestäni hyvin. Välillä piti kysyä neuvoa, mistä mikäkin löytyy kassakoneesta. Vein aterioita ja juomia pöytiin ja hoidin tiskiä. Katoin kabinetin 26 hengelle. Pääsin kabinetin porukalle kaatamaan viiniä ja myöhemmin myös kahvia. Se oli tosi kivaa ja onnistui hyvin! Olen kyllä ylpeä itsestäni. Sain hyvää palautetta yhdeltä asiakkaalta ja hän myös kiitti oikein hyvästä palvelusta. Jee! Se tuntui hyvältä saada hyvää palautetta. Yhdessä vaiheessa vein tiskiin prikalla laseja ja kaksi niistä heilahti ja tippui lattialle. Menivät siis rikki mutta vahinkoja sattuu ja sirpaleethan tuo kuulemma onnea ;) ja onneksi siellä tiskissä oli työkaveri just estämässä ettei enempää laseja rikkoonnu.

vähän huonolaatuinen kuva mutta tässä katettu 26 hengelle

Perjantai 15.1.2016
Aamulla käytiin lounaslista läpi ja pysyin hyvin perässä. Hain kylmiöstä kotikaljaa, kaadoin sitä kannuihin ja laitoin kylmään. Pääsin rahastamaan. Opin sen todella nopeasti. Se oli mielestäni helppoa. Vein annoksia ja juomia pöytiin. Lounasaikaan en ottanut tilauksia. Se on haastavampaa, koska suurin osa on kanta-asiakkaita ja olettavat tietenkin tarjoilijoiden tietävän, mitä he syövät. Lounaan jälkeen otin tilauksia taas. Yhden pöydän tilaukset hoidin kokonaan itse ja lopuksi vielä rahastin. Pari asiakasta tilasi viiniä, joten sain kaataa ja viedä viinilasilliset pöytiin. Samalla katoin kabinetin 19 hengelle. Loppupäivästä kiinnitin uudet menut pahvitaustoille seuraavaa päivää varten.



Yhteenveto:
Olen kehittynyt ensimmäisestä viikosta. Pääsin jo lyömään kassaan ja ottamaan tilauksia sekä rahastamaan. Sekin osoittaa jo, että pääsin seuraavalle tasolle. Omatoimisuutta ja rohkeutta tarvitsen vielä lisää mutta päivä kerrallaan. Tällä viikolla näin jo muutaman tutun käyvän syömässä. Oma isänikin kävi työporukan kanssa syömässä ja pääsin tarjoilemaankin heille. Se oli ihan hauskaa. Taas yksi viikko takana ja innoissani odotan taas seuraavaa. 

Lopuks vielä pari kuvaa mun tän viikkoisista ruuista:

Popino burger

broileriwokki

by: Minni

TOP viikko 1

Elikkäs ekan työssäoppimisen (4.1. - 5.2.2016) suoritan Ravintola Popinossa, Hämeenlinnassa. Siellä suoritan myös ensimmäisen pakollisen näytön.

Eka viikko on nyt takana, joten voisin kertoa vähän siitä:

Maanantai 4.1.2016
Aamuisin mun täytyy tehdä kaikkia aamuhommia ennen kuin paikka avataan.

Aamuhommiin kuuluu:
- tiskikone kondikseen
- espressokone päälle
- salaattipöydän leipien leikkuu
- teeveden keittäminen ja laittaminen termariin
- kahvipurujen laitto suodatinpusseihin (kulhoissa) valmiiksi lounasta varten
- maito valmiiks kannuun kahvipöytää varten
- keksien laitto kahvipöytään
- kierros katsomassa että pöydillä on lasit ja tarpeeksi aterimia


Maanantai oli enimmäkseen tutustumista ja katsomista. Mun töihin ekana päivänä kuului tiskit ja salaattipöydän omavalvonta, ettei mikään lopu kesken. Tietenkin mä vähän seurailin, miten muut työntekijät toimii. Kävin myös keräilemässä likasia astioita pöydiltä tiskiin. Sain myös heti ekana päivänä kattaa pöydän pienempään kabinettiin. Sain heti oman kynän ja lehtiön mihin jatkossa voin kirjoittaa tilaukset, kun niitä pääsen ottamaan vastaan.



Tiistai 5.1.2016 
Aamutyöt. Edelleen seurasin salaattipöydän antimia, että kaikkea riittää. Pääsin jo viemään annoksia pöytiin. Piti vain muistaa, miten pöytänumerot menee. Onneksi mua opastettiin tosi hyvin niin ei haitannut, vaikken heti kaikkea oppinut. Pääsin taas kattamaan yhden pöydän.

Keskiviikko 6.1.2016
Loppiainen, vapaapäivä 

Torstai 7.1.2016
Aamutyöt. Sain viedä annoksia pöytiin asiakkaille ja hain likaisia astioita puolestaan tiskiin. Lounaan jälkeen oli todella hiljaista, varmaankin kovan pakkasen takia, joten tein pesuveden ja pyyhin kaikki tuolit ja pölyt listojen päältä. Tuli kyykittyä oikein huolella.

Perjantai 8.1.2016
Aamutyöt. Vein annoksia pöytiin. Kiertelin vähän väliä salissa ja keräilin tyhjiä lautasia pöydiltä ja vein tiskiin. Aikalailla samaa hommaa kuin aiempinakin päivinä. Katoin (ainakin ottamieni kuvien perusteella) pöydän:

onnistuin mielestäni hyvin

taiteellista

tuplakate

Lauantai 9.1.2016
Samaa hommaa: vein annoksia pöytiin ja keräsin likaisia astioita tiskiin. Lisäksi sain kattaa yhden pöydän. Taittelin servetit itse.

tekniikka millä taittelin

taitetut servetit hienosti koossa

Yhteenveto:
Ensimmäinen viikko oli ihan kiva. Enimmäkseen seuraamista ja uuden oppimista. Kaikkea en heti päässyt oppimaan, esimerkiksi kassa ja tilausten ottaminen. Päätimme esimiehen kanssa, ettei kaikkea kannata heti opetella, koska se voi olla hermoja raastavaa, jos ei kaikkea opi yhtä nopeasti. Aiempi työssäoppija oli piirtänyt pöydistä kartan, mistä näkee pöytien numerot. Se auttoi minua oppimisessa ja ehkä sen takia opinkin pöytänumerot nopeasti. Opin myös ekoina päivinä kantamaan monta puhdasta lasia kerralla kädessä, kun vien niitä pöytiin. Ensimmäisen viikon aikana ei käynyt kukaan tuttu syömässä ja ehkä ihan hyvä niin. Innolla odotan tulevia viikkoja! Lisää haasteita.

Ruuaks saa ottaa lounas- tai À la Carte-listalta jonkin annoksen, paitsi naudan lihaa, koska se on niin arvokasta. Alusta asti mietin, että otan aina kuvan annoksesta, mitä syön. Kuinkas sitten kävikään. Muistin sen aina vasta sitten, kun olin jo syönyt puolet ruuasta. Huonomuistinen kun olen. Aattelin kuitenkin laittaa tähän loppuun vielä kuvan melkein syödystä ruuastani:

Kanaleipä

by: Minni

Sake 酒

Saketynnyreitä (Wikipedia)

Sake on riisistä käymismenetelmällä valmistettu alkoholijuoma, joka on peräisin Japanista. Japanin kielellä sake tarkoittaa mitä tahansa alkoholijuomaa, mutta nimi lainattiin ulkomailla tarkoittamaan nimenomaan tätä ainutlaatuisesti japanilaista juomaa. Yleensä saken vahvuus on 15–17 % (painoprosenttia alkoholia).

Toisinaan sakesta käytetään nimitystä "riisiviini". Käymällä valmistettu sake voidaan luokitella myös oluttyypiksi.

Sake voidaan tarjoilla kylmänä (reishu), huoneenlämpöisenä (jōon) tai kuumana (atsukan). Kylmä sake jäähdytetään jääkaappilämpötilaan, kun taas lämmin sake lämmitetään ennen tarjoilua noin 40 °C:n lämpötilaan. Tarjoilulämpötila riippuu paitsi juojan mieltymyksistä myös vuodenajasta. Kylmää sakea juodaan yleisesti kesällä, kuumaa talvella. Laadukkaita sake-laatuja ei yleensä nautita lämmitettyinä, mutta huonolaatuinen sake voidaan lämmittää huonon maun peittämiseksi.

Sake on yksi harvoista alkoholijuomista, joita yleisesti tarjoillaan kuumana.

Sake tarjoillaan tavallisimmin pienistä choko-kupeista. Kun sitä tarjotaan toiselle, on kohteliasta kaataa se kämmen alaspäin käännettynä. Saken kaatamista kämmen ylöspäin pidetään Japanissa epäkohteliaana. Sake kuuluu osana myös shintolaisiin puhdistusriitteihin

Sake on Japanin perinnejuoma, jonka valmistustaito on yhtä vanha kuin Japani itse.

Sakea on valmistettu Japanissa ainakin 200-luvulta alkaen. Nykyisin sitä tehdään myös muun muassa Yhdysvalloissa.

Saken valmistus perustuu kōji-homeeseen, jonka entsyymit muuttavat riisin tärkkelystä sokeriksi. Näin juoman alkoholipitoisuutta saadaan merkittävästi nostettua siitä, mitä se olisi yksinkertaisen käymisen avulla. Toisesta maailmansodasta lähtien valmistusprosessiin on pääsääntöisesti lisätty sokeria, mikä edelleen nostaa alkoholipitoisuutta.

Sake-tyypit

junmai-shu eli "puhdas riisiviini" tehdään riisistä ilman lisättyä alkoholia.

honjōzō-shu valmistetaan riisistä, jonka paino on vähentynyt alle 70 % ja siihen lisätään pieni määrä tislattua alkoholia.

ginjō-shu tehdään kiillotetusta riisistä, jonka paino on vähentynyt alle 60 %:in alkuperäisestä.

daiginjō-shu, jossa riisi kiillotetaan vielä edellistäkin hienommaksi niin, että painoa on alle 50 % alkuperäisestä.

Seuraavilla saken valmistusmenetelmillä voidaan tehdä kaikkia edellä mainittuja sake-tyyppejä.

namazake on sakea, jota ei ole pastöroitu.

genshu on sakea, johon ei ole lisätty vettä, ja sen alkoholipitoisuus on korkeampi, yleensä 17% - 20%.

koshu yleensä yli viisi vuotta tai pidempään säilytettyä sakea. Sen väri on rusehtava ja maku voimakkaampi.

taruzake sakea, jota on säilytetty puutynnyreissä. Maku vaihtelee tynnyrissä käytetyn puulaadun mukaan.

nigorizake on maidonvalkoista, vain kevyesti filtteröityä sakea.

sparkling sake, eli "kupliva sake", johon lisätty hiilidioksidia.

Saken historia

Sakea on tiedetty valmistetun Kiinassa jo yli 4.000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kiinasta taito levisi Japaniin noin 400 EKr., jossa sitä valmistettiin aluksi vain perhepiirissä ja nautittiin pääsääntöisesti juhlajuomana. Shinto-uskonnon useissa seremonioissa sake oli osa seremoniaa ja sakea uhrattiin Jumalille ja temppeleitä vihittiin. Useat vanhat seremoniat ovat edelleen voimissaan ja sake osa seremonioita.

Parhaimmillaan toisen maailmansodan jälkeen Japanissa oli yli 20.000 saketuottajaa ja jokaisessa kylässä valmistettiin kylän omat saket. Nykyisin tuottajia on enää noin 2.000 ja joukossa on moderneja tuotantolaitoksia, vaikka suurin osa saketuottajista tekee saken edelleen lähes puhtaasti käsityönä.

(sake.fi)

Saken valmistus yleensä

Saken valmistus on erittäin moniportainen prosessi, jossa raaka-aineiden laatu, valmistusmenetelmät, lämpötilat ja ajoitus sekä ammattitaito ja kokemus määräävät lopputuotteen laadun. Raaka-aineista tärkein on vesi, sillä toisin kuin rypälepohjaisilla viineillä, riisissä ei ole nimeksikään vettä vaan vesi aina lisätään saken käymisastiaan. Valmistusmenetelmistä riisin hionta ja kojin valmistus ovat haastavimmat työvaiheet. Kaikkein korkealaatuisimmat saket valmistetaan perinteisesti talvella, jolloin ulkoilman lämpötila on alhaisin ja käymisprosessin lämpötilaa pystytään säätelemään parhaiten. Ajoitus vaikuttaa alkoholipitoisuuteen ja saken makuominaisuuksiin. Saken valmistuksen hienosäädön tekee aina sakemestari, joka on tyypillisesti toiminut saken valmistuksen parissa useita vuosikymmeniä, taidot ovat kulkeneet isältä pojalle ja vanhoja perinteitä vaalitaan.

Riisi

Paras saken valmistukseen käytettävä riisi tulee alueelta jossa päivä- ja yölämpötilojen erotus on mahdollisimman suuri. Yleistä on, että riisi kasvaa korkeilla kukkuloilla ja kastellaan paikallisella lähdevedellä. Saken valmistukseen käytetään erikoisesti siihen parhaiten soveltuvia riisilajikkeita, joita tunnetaan noin 20 päälajiketta. Tunnetuimmat lajikkeet ovat: Nishiki, Oseto, Hatta-Nishiki, Hatta-no ja Dewa San San.

Riisin kuorinta ja hionta ”Seimaibuai”

Ensimmäisessä valmistusvaiheessa riisi kuoritaan ja hiotaan. Hiomisella riisistä poistetaan proteiinipitoisia pintakerroksia, sillä proteiini heikentää saken laatua ja epästabiloi käymisprosessia. Mitä enemmän riisiä kuoritaan, sitä korkeampilaatuinen, maukkaampi ja kalliimpi sake on kyseessä. Aikoinaan riisi kuorittiin ja hiottiin käsipelillä, nykyisin työn tekevät automaattiset jauhimet. Hiomisen jälkeen riisi huuhdellaan.

Riisin kuorinta-asteet ja vaikutus juoman laatuun

Japanilaiset ilmaisevat riisin kuorinta-asteen "nurinkurisesti", eli riisinjyvä, josta on kuorittu 30% ilmaistaan 70%, eli jäljelle jääneen riisin määrä. Ohessa riisiluokat japanilaisittain ilmaistuna ja kuvin.

1. Kuorimaton riisi

2. 65-70 % kuorittu (honjozo ja tokubetsu luokat/ permium - )

3. 65-60 % kuorittu (ginjo luokat / premium - premium + )

4. 60-45 % kuorittu (daiginjot luokat / super premium)

                                                 1.                    2.                      3.                      4.

                                  

Höyrytys

Kuorittu riisi liotetaan n. 12h ja höyrytetään. Höyrytys tehdään, jotta riisi pehmenisi ja riisin tärkkelys saataisiin käyttökelpoiseen muotoon. Osa höyrytetystä riisistä käytetään Kojin valmistukseen. Saken käymisprosessi perustuu koji-homeen entsyymeihin, joiden avulla riisin tärkkelys pilkkoutuu sokeriksi.  Osasta höyrytettyä riisiä tehdään ns. moto, joka on hiivan ja riisin yhdistelmä. Moto ja Koji käynnistävät saken käymisprosessin.

Kojin valmistaminen

Osa höyrytetystä riisistä käytetään Kojin valmistukseen. Makea koji käynnistää yhdessä hiivan ja veden kanssa varsinaisen käymisen. Kojin valmistus on jokaisen saketuottajan ydinosaamista ja kojin valmistuksen salat pidetään omana tietona. Koji valmistetaan omassa huoneessa (koji muro), jossa ilmankosteus on korkea, samoin lämpötila on noin 35-40°C.

Osa höyrytetystä riisistä käytetään moton valmistukseen (startteri) jossa riisi ja hiiva yhdistetään. Saken valmistuksessa eri hiivakantoja on tunnettu noin kaksikymmentä ja hiivakannat on japanilaisittain numeroitu. Nykyisin yleisesti käytetyt hiivakannat ovat no.7 Masumi, no.9 Koro, no.10 Tohoku Moromi, no.14 Kanazawa Kobo ja no.15 Akita Moromi AK-1

Käyminen

Käymisprosessissa makea koji-massan sokeri muuntuu alkoholiksi. Käyminen kestää 20 - 27 päivää lämpötilasta ja tärkkelyssokerin määrästä riippuen. Käymisen päätteeksi sakessa on yleisimmin 13 - 17% alkoholipitoisuus. Hienoimmat  ja kalleimmat daiginjot tehdään perinteisesti talvella, jolloin käymisprosessia pystytään helpoimmin säätämään ja hidastamaan. Saket, joiden alkoholipitoisuus on peräisin ainoastaan käymisprosessista kutsutaan nimellä "Junmai". Saket, joiden alkoholipitoisuutta on jouduttu nostamaan lisäämällä ns. sakemestarin alkoholia ovat ilman "Junmai-" etuliitettä.

.

Suodatus ja pullotus

Valmiiksi käynyt sake suodatetaan, jolloin kiintoaine erottuu ja kirkas sake johdetaan kypsymisastioihin, täydellisen kirkkauden aikaansaamiseksi sake voidaan suodattaa useampaan kertaan. Ennen kypsymisastiaan siirtoa, saken lämpötila nostetaan lyhyeksi hetkeksi noin +65 °C eli pastoroidaan. Kypsymisastioissa sake tasaantuu ja makuvivahteet kehittyvät. Yleisesti ottaen tasaantumisvaihe kestää muutamia viikkoja. Ennen pullotusta sake usein pastöroidaan vielä kertaalleen. Sake jota ei lainkaan pastöroida kutsutaan Nama-zakeksi. Namazake ei säily pitkään, joten se tulee säilyttää aina kylmässä ja juoda nopeasti. Sake jota ei lainkaan tai ainoastaan karkeasuodatetaan kutsutaan nigori-sakeksi, "pilvisakeksi". Juoma on maitomainen.

Tarjoiluastiat

On luonnollista ja suotavaa, että japanilaisravintoloissa käytetään perinteisiä sakeastioita eli kannua (tokkuri) ja kuppeja (guinomi tai ochoko). Toisaalta koska sake on viiniä, sopii sake nauttia yhtä hyvin valkoviini- tai sherrylasista. Tämä suuntaus, jossa aito sake ja länsimainen viinilasi kohtaavat on osin jopa suositeltavaa, sillä saken värin ja kirkkauden näkee parhaiten kirkkaassa lasissa. Japanilaisilla on tyypillinen sakekuppi valkoisesta posliinista, jonka pohjalla on siniset renkaat. Saken värin pystyy tarkastamaan valkoista posliinia vasten myös vaivatta.

Saken suosion kasvaessa läntisessä maailmassa, saken tarjoiluun soveltuu mainiosti valkoviinilasit tai esimerkiksi Riedelin sakelasi. Kotimaisista laseista sakelaseiksi käyvät useimmat Iittalan lasit esimerkiksi Aarne tai Tapio sarja ja vastaavat Iittalan matalat "snapsilasit".

Saken laatuluokat

Saken laatuluokat kertovat paitsi saken riisin kuorinta-asteen, myös sen, sisältääkö sake lisättyä alkoholia.

Korkein laatuluokka on Daiginjo ja saken kokonaistuotannosta vain noin 1% kuuluu tähän luokkaan. Daiginjo-luokka on ns. Super Premium luokka ja tyypillisesti pullo Daiginjo-sakea maksaa Japanin katukaupassa noin 4.000 - 12.000 Jeniä, eli noin 35 - 100 Euroa. Kokonaistuotannosta Ginjo-luokan sake edustaa noin 2% valmistetusta määrästä. Junmai/Tokubetsu, sekä Honjozo luokka edustaa noin 15% kokonaistuotannosta ja Futsuu-luokka, eli ns. pöytäsake tai "pöytäviini" luokka 80% kokonaistuotannosta. Junmai-etuliite kertoo sen, että saken valmistuksessa ei ole käytetty lisättyä alkoholia ns. panimomestarin "erikoista". Koska ilmaston lämpenemisen myötä myös riisin tärkkelyspitoisuus on jatkuvasti noussut ja saken alkoholipitoisuus on yleensä aina riittävä, ei nykyisin juurikaan lisätä puhdasta alkoholia saken joukkoon. Alkoholin lisäämisellä lähinnä varmistetaan se, että saken alkoholipitoisuus vastaa etiketin mainintaa.

Sake ja ruoka

Sake on aivan huikea ruokajuoma äyriäisten, simpukoiden, valkolihaisen kalan, graavatun kalan ja itseoikeutetusti sushin kanssa. Tanniinittomana ja erittäin vähähappoisena viininä sake sopii aivan loistavasti vaikkapa rapujen kyytipojaksi - valkoviinissä voi kastella sormet. Alkon valikoimissa oleva Hakutsuru Junmai Ginjo täyttää hyvän saken muotovaatimukset vaikkapa rapuillalliselle. Vastaavasti Alkon valikoimissa oleva Genshu-sake soveltuu parhaiten vaikkapa sake-drinkkinen raaka-aineeksi (saketiinit). Herkkien ruokien kyytipojaksi juomaa ei suositella korkean alkoholipitoisuuden johdosta (18%). Japanilaisravintoloissa myytävät Nakaon saket ovat fantastisia juomia molemmat ja Takehara-sakea voi juoda vaikkapa lämmitettynä. Maboroshi tulee juoda hyvin viilennettynä.

Säilyvyys

Jokaisesta sakepullosta olisi löydyttävä saken valmistusajankohta. Hakutsuru Junmai Ginjossa (Alko) valmistuspäivä löytyy tuotteen etiketistä ja Tanrei Junmai pullosta (Alko) valmistusajankohta löytyy korkissa olevan suomenkielisen tarran alta. Japanilaisen tyylin mukaan ajankohta on ilmaistu muodossa joko 2013.05.07, eli vuosi, kuukausi ja päivä tai muodossa 13.05 eli vuosi ja kuukausi.

Yleisesti ottaen sake säilyy paremmin kuin olut, mutta hieman huonommin kuin viinit yleensä. Viileässä varastoituna sake pysyy tuoreena hyvinkin pitkään 24 - 30 kk. Huoneenlämmössä noin 18 kk alkoholipitoisuudesta ja huoneen lämpötilasta riippuen. Vanhentuneen saken tunnistaa hiivamaisesta tuoksusta, vanhentunutta sakea ei tule juoda.

Hakutsuru Sake Brewery, Junmai (Alko)

Alkoholi:            13,5 %

Uutos:                39 g/l

Hapot:                0,0 g/l

Sokeri:               16 g/l

Energiaa:            90 kcal / 100 ml 

                          (380 kJ / 100 ml)

Pakkaustyyppi:    pullo

Pakkauskoko:      20 kpl

Suljentatyyppi:    kruunukorkki

Puolikuiva, keltaomenainen, kevyen sitruksinen, hennon riisinen, mausteinen

Sopii tarjoiltavaksi sushin, rasvainen kalan, simpukoiden ja ostereiden kanssa sekä aperitiivina.


by: Minni